Leineperin harrastajaryhmä onnistuu kesäkomediassaan
Ulvilan murre nostetaan uutuusnäytelmässä esiin. Osittain vanhainkotiin sijoittuva komedia heittää pilkkakirveensä myös ”hyvin-voi-voi-vointialueen” suuntaan. Erityisesti automaattinen ajanvarausjärjestelmä saa huutia.
Kuvateksti: Peliriippuvainen Esko (Vesa Haikonen) perheineen (Pauliina Virtanen, Riina Tienhaara ja Oona Grönblom) Porin raviradalla. Pikavoittoihin sinisilmäisesti uskova Esko pui omia ongelmiaan perheelleen Leineperin kesänäytelmässä.
Kuva: Jarmo Eklund
Perintö
Käsikirjoitus ja ohjaus Jarmo Eklund, musiikki Toni Rastas, äänitekniikka Arto Lehtinen lavasteet Miia ja Vesa Haikonen. Rooleissa Vesa Haikonen, Riina Tienhaara, Oona Grönblom, Pauliina Virtanen, Ilkka Aro, Mirva Juhala, Maria Pietilä, Aleksi Grönblom, Valtteri Vauhkonen, Nico Kyynäräinen, Ville Lahtinen, Miia Haikonen ja Anni Vesamäki.
Härkä Studion tuottaman näytelmän kantaesitys Leineperin kesäteatterissa 1.8. Perintö-komedian juoni pohjautuu samannimiseen, viime vuonna julkaistuun lyhytfilmiin, joka on edelleen nähtävissä YouTubessa. Näyttämöä varten esityksen henkilögalleriaa on laajennettu reippaalla otteella. Mukaan mahtuu tuiki tavallisia perheenjäseniä sekä värikylläisiä persoonia. Tarinan keskiössä on peliriippuvainen hunsvotti Esko (Vesa Haikonen), joka yrittää naittaa vanhainkodissa asuvan muistisairaan isäukkonsa (Ilkka Aro) rikkaalle leskirouvalle (Mirva Juhala). Värikäs hahmo on myös Ulvilan murretta vääntävä, suulas ”helppoheikki” Make (Ville Lahtinen). Ohjaaja-käsikirjoittaja Jarmo Eklund pitää ison joukkonsa hyvin aisoissa. Moninaisia käänteitä sisältävä komedia kulkee sujuvasti. Ihailtavaa on, että koko harrastajaryhmä puhuu selkeästi ja sopivan ilmeikkäästi, hahmoihinsa istuen. Esimerkiksi molempien perheiden vaimot (Pauliina Virtanen ja Maria Pietilä) ovat uskottavan luontevia ilmaisussaan. Samoin nuorten tytärten (Riina Tienhaara ja Oona Grönblom) hahmot ansaitsevat kiitosta selkeästä ilmaisustaan. Myös näytelmän pappia esittävä Valtteri Vauhkonen on mainio.
Leineperin näyttämö on laaja, lähes cinemascopen luokkaa, ja tässä näytelmässä se on kokonaan lavastettu. Äänentoisto (Arto Lehtinen) kuuluu tämän kesän valioluokkaan. Musiikilla (Toni Rastas) ja minimoiduilla efekteillä on esityksen rytmityksessä tärkeä merkitys. Kesäkomediaan on mahdutettu myös muutama ajankohtainen sivallus. Satasote saa rankkaa irvailua byrokratiastaan ja sekoilevasta ajanvarausautomaatistaan.
Pertti Pitkonen